MannaMaratoonari

Raato

2008-01-17T15:23:00+02:00

Tämä täti on täysin veto veks. Pari yötä valvottu sairaiden muksujen kanssa. Eilen juoksin 8 km keskisykkeellä 146. Väsytti. Tänään on pakko levätä. Ei jaksa edes kirjoittaa tämän enempää.

Päivä käyntiin reippaasti

2008-01-15T17:07:00+02:00

Raahauduin aamutuimaan klo 7 salille. Aikamoinen ponnistus minulle näin pimeänä aikana, mutta aikataulu ei meinaa millään antaa myöten kaikelle, mitä pitäisi tehdä, joten ei muuta kuin reippaasti vaan sata lasissa aamusta saakka. Kaverini totesi sähköpostissa seuraavaa, kun valittelin ajan puutetta:

"Kyllä sun ihan oikeesti pitäis vähän katsoa, miten käytät aikasi. Mä en tajua, ettei sulla muka riitä aika maratontreeneihin, sisustukseen, lasten harrastuksiin, huoltajahommiin, vapaaehtoistyöhön, teatterissa käyntiin, leffassa käyntiin, talviuintiin, ystävien tapaamiseen, omiin töihin, muiden jättämiin töihin, juhlien järjestämiseen, syömiseen, juomiseen, rentoutumiseen, ... Kyllähän tuollainen setti nyt pitäisi hallita ihan tosta vaan! ;-)" (kaveri unohti ne jalkalistat, joita olin juuri edellisessä sähköpostissa mainostanut).

Täytynee myöntää, että minulla on paha taipumus työntää nokkani puuhaan jos toiseenkin ja tosiasiahan on se, että 24 tuntia enempää ei minullakaan vuorokaudessa ole, vaikka kuinka rutistaisin. Olisi vaan niin kiva tehdä kaikkea mahdollista enkä millään suostu uskomaan, ettei se ole mahdollista.

Takaisin päivän epistolaan. Salille siis. Juoksin juoksumatolla 5,5 km ja tein päälle punttitreenin ja venyttelyn. Olo oli sen jälkeen tarmokas, vaikka puolet juoksusta tuntuikin menevän ihan kuin unessa.

Irtokarkkeja!

2008-01-13T19:20:00+02:00

Juokseminen ihan missä tahansa säässä voittaa jalkalistojen tuunaamisen mennen tullen. Reuhattuani viikonlopun jalkalistojen kimpussa, juoksu oli vapauttavaa vaihtelua. Koko päivän jatkunut vesisade taukosi illalla ja pääsin juoksemaan kuivassa säässä. Tuuli ei kylläkään tyyntynyt, mutta suuntasin Keskuspuiston pusikoihin tuulta pakoon. Löntystin 13 km rauhallisella alle 140 sykkeellä ja kohtuullisen hyvällä fiiliksellä.

Lenkille lähdettyäni totesin, että iPodista oli akku loppunut, joten musiikin sijaan oli viihdytettävä itseään muilla keinoin. Tuli mieleen eräs ystäväni kanssa käyty keskustelu aiheesta "mistä tykkään ja mitä se minusta kertoo". En tiedä voiko sitä näin julkisesti tunnustaa, mutta ihan ensimmäiseksi tuli mieleen, että tykkään irtokarkeista. En edes uskalla kuvitella, mitä se minusta kertoo... Tietysti olisi pitänyt ensimmäiseksi listata lapset, mies, juokseminen, työ jne. Tietysti tykkään noista kaikista, mutta tykkään kyllä niistä irtokarkeistakin ja sillä hetkellä niitä sattui tekemään mieli. Ehkä pitää jättää nämä filosofiset pohdinnat niihin kykeneville.

Nyt pitää pelastaa sämpylät uunista ja ehkä jopa venytellä

Vastatuuleen

2008-01-12T08:47:00+02:00

Eilisillan lenkki oli paikoitellen melkoista vastatuuleen pyritelyä. Kävi mielessä, että maratonia ei kyllä mielellään sellaisessa tuulessa juoksisi. Ainakaan , jos se tuuli on vastaan. 8 km tuli puskettua ihan hyvällä fiiliksellä kuitenkin. Talvi taisi tällä erää mennä ja kaikki liukkaus oli hävinnyt vesisateen myötä. Juoksemisen näkökulmasta siis hyvä juttu, mutta muuten ei ympäristö ole kovin mieltä piristävä, kun lumen tuoma valoisuus on taas pois.

Juokseminen tuntuu olevan suosittu harrastus talvellakin. Perjantai-iltana vastaan tuli paljon muitakin vastatuuleen pyrkijöitä. Lohduttaa, ettei ole ainoa hullu, joka tuolla pimeässä säntäilee.

Sohjossa

2008-01-09T21:38:00+02:00

Suuntasin ulos lenkille tylsän juoksumattokokemuksen jälkeen ja kyllä raitis (miten raitista se nyt kaupungin keskustassa on...) ilma tekee hyvää. Keli oli muuten mainio, mutta kaduilla oleva sohjo ja irtolumi teki juoksemisesta aika raskasta. Paikoin oli myös liukasta. Pariin kertaan leikattu nilkka on tehnyt minusta varovaisen liukkailla keleillä (mummo mikä mummo) ja todettava on, että kaikesta tylsyydestään huolimatta juoksumatolla on puolensa. Lumen ansiosta oli kuitenkin aika valoisaa :-)

Juoksin 8 km, ensin pienen alkuverryttely, sen jälkeen reipasta tahtia noin 4 km sykkeellä 165 ja lopuksi taas rauhallisempaa verryttelyjuoksua. Päälle vielä kunnon venyttely. Sen verran myöhään meni tuo lenkkeily, että saa nähdä, tuleeko uni. Voi käydä kuten 5 v. poikani totesi, kun patistin häntä nukkumaan, "silmät on kiinni, mutta aivot on hereillä". Itselläni tilanne on tosin päiväsaikaan useinmiten päinvastainen, silmät ovat kyllä auki, mutta aivot mitä vähimmässä määrin hereillä.

Uuteen nousuun

2008-01-08T09:17:00+02:00

Tätä blogia on harkittu pitkään ja hartaasti. Ajatus virisi jo pari vuotta sitten, kun etsiskelin verkosta ikäisteni naisten kokemuksia juoksemisesta, siis harrastusmielessä. Uskon, että kaltaisiani "hitaasti kiiruhtavia" (paras aika maratonilla 5.17) naisia on juoksutapahtumissa entistä enemmän. Blogeissa he kuitenkin vaikenevat kahdella kielellä tai sitten en vain ole heitä löytänyt.

Nyt on siis vakaa aikomus kirjata juoksutuntemuksiani ja vähän muutakin tähän blogiin. Takana on kolme maratonia ja syksyllä aloitin Harri Hännisen maratonkoulun, josta toivottavasti saan uutta potkua juoksenteluun.

Sananen eilisestä treenstä: lumisateesta, joka sisänsä on mahtavaa, johtuen päädyin juoksemaan lenkkini juoksumatolla. Ilmastonmuutoksessa on nähtävissä yksi postiivinen puoli; lenkkeillä voi liukastelematta näilläkin leveyksillä lähes läpi vuoden. Siispä en ole aikoihin juoksumatolle noussut. Tulipahan palautettua mieleen, miten elämälle vierasta hommaa kumimatolla juokseminen on. Joka tapauksessa lönköttelin matolla 45 min. (6,5 km) ja sen jälkeen päälle ripeätahtinen puolituntinen punttien kanssa. Pidempäänkin olisin salilla viihtynyt, mutta sulkemisaika tuli vastaan. Tämä on tätä työssä käyvän perheenäidin ikuista taistelua kelloa vastaan. Loppuvenyttelyn tein saunassa. Todellista optimointia :-). Ihan ok treeni, mutta seuraavan lenkin juoksen kyllä ulkona. Ehkä tällä viikolla saan suksetkin kaivettua esiin. Vielä kun joku voitelisi ne...