Juokseminen ihan missä tahansa säässä voittaa jalkalistojen tuunaamisen mennen tullen. Reuhattuani viikonlopun jalkalistojen kimpussa, juoksu oli vapauttavaa vaihtelua. Koko päivän jatkunut vesisade taukosi illalla ja pääsin juoksemaan kuivassa säässä. Tuuli ei kylläkään tyyntynyt, mutta suuntasin Keskuspuiston pusikoihin tuulta pakoon. Löntystin 13 km rauhallisella alle 140 sykkeellä ja kohtuullisen hyvällä fiiliksellä.

Lenkille lähdettyäni totesin, että iPodista oli akku loppunut, joten musiikin sijaan oli viihdytettävä itseään muilla keinoin. Tuli mieleen eräs ystäväni kanssa käyty keskustelu aiheesta "mistä tykkään ja mitä se minusta kertoo". En tiedä voiko sitä näin julkisesti tunnustaa, mutta ihan ensimmäiseksi tuli mieleen, että tykkään irtokarkeista. En edes uskalla kuvitella, mitä se minusta kertoo... Tietysti olisi pitänyt ensimmäiseksi listata lapset, mies, juokseminen, työ jne. Tietysti tykkään noista kaikista, mutta tykkään kyllä niistä irtokarkeistakin ja sillä hetkellä niitä sattui tekemään mieli. Ehkä pitää jättää nämä filosofiset pohdinnat niihin kykeneville.

Nyt pitää pelastaa sämpylät uunista ja ehkä jopa venytellä