Raahauduin aamutuimaan klo 7 salille. Aikamoinen ponnistus minulle näin pimeänä aikana, mutta aikataulu ei meinaa millään antaa myöten kaikelle, mitä pitäisi tehdä, joten ei muuta kuin reippaasti vaan sata lasissa aamusta saakka. Kaverini totesi sähköpostissa seuraavaa, kun valittelin ajan puutetta:

"Kyllä sun ihan oikeesti pitäis vähän katsoa, miten käytät aikasi. Mä en tajua, ettei sulla muka riitä aika maratontreeneihin, sisustukseen, lasten harrastuksiin, huoltajahommiin, vapaaehtoistyöhön, teatterissa käyntiin, leffassa käyntiin, talviuintiin, ystävien tapaamiseen, omiin töihin, muiden jättämiin töihin, juhlien järjestämiseen, syömiseen, juomiseen, rentoutumiseen, ... Kyllähän tuollainen setti nyt pitäisi hallita ihan tosta vaan!  ;-)" (kaveri unohti ne jalkalistat, joita olin juuri edellisessä sähköpostissa mainostanut).

Täytynee myöntää, että minulla on paha taipumus työntää nokkani puuhaan jos toiseenkin ja tosiasiahan on se, että 24 tuntia enempää ei minullakaan vuorokaudessa ole, vaikka kuinka rutistaisin. Olisi vaan niin kiva tehdä kaikkea mahdollista enkä millään suostu uskomaan, ettei se ole mahdollista.

Takaisin päivän epistolaan. Salille siis. Juoksin juoksumatolla 5,5 km ja tein päälle punttitreenin ja venyttelyn. Olo oli sen jälkeen tarmokas, vaikka puolet juoksusta tuntuikin menevän ihan kuin unessa.