Tätä blogia on harkittu pitkään ja hartaasti. Ajatus virisi jo pari vuotta sitten, kun etsiskelin verkosta ikäisteni naisten kokemuksia juoksemisesta, siis harrastusmielessä. Uskon, että kaltaisiani "hitaasti kiiruhtavia" (paras aika maratonilla 5.17) naisia on juoksutapahtumissa entistä enemmän. Blogeissa he kuitenkin vaikenevat kahdella kielellä tai sitten en vain ole heitä löytänyt.

Nyt on siis vakaa aikomus kirjata juoksutuntemuksiani ja vähän muutakin tähän blogiin. Takana on kolme maratonia ja syksyllä aloitin Harri Hännisen maratonkoulun, josta toivottavasti saan uutta potkua juoksenteluun.

Sananen eilisestä treenstä: lumisateesta, joka sisänsä on mahtavaa, johtuen päädyin juoksemaan lenkkini juoksumatolla. Ilmastonmuutoksessa on nähtävissä yksi postiivinen puoli; lenkkeillä voi liukastelematta näilläkin leveyksillä lähes läpi vuoden. Siispä en ole aikoihin juoksumatolle noussut. Tulipahan palautettua mieleen, miten elämälle vierasta hommaa kumimatolla juokseminen on. Joka tapauksessa lönköttelin matolla 45 min. (6,5 km) ja sen jälkeen päälle ripeätahtinen puolituntinen punttien kanssa. Pidempäänkin olisin salilla viihtynyt, mutta sulkemisaika tuli vastaan. Tämä on tätä työssä käyvän perheenäidin ikuista taistelua kelloa vastaan. Loppuvenyttelyn tein saunassa. Todellista optimointia :-). Ihan ok treeni, mutta seuraavan lenkin juoksen kyllä ulkona. Ehkä tällä viikolla saan suksetkin kaivettua esiin. Vielä kun joku voitelisi ne...